Toinen osa: Pimeä tie

Noniin toinen osa tämän päänsäryn keskeltä, päätä särkenyt jo 2 viikkoa, joten garviseen uusi osa tulee myöhemmin ;) Hyvää ystävänpäivää & laskiaista silti kaikille ! ! ! 

 

” Jäädä saat julma maa

kun emme enää jaksaneet

Meidät saa unohtaa

jos emme tarpeeksi maksaneet ”

 

Tutkin pimeässä joka paikan. Missä isä on ? Miten hän on voinut kadota ?

Nyt on kulunut jo yö, eikä hän ole vieläkään tullut kotiin. En pystynyt soittamaan kenellekkään, en edes rakkaalle äidilleni, joka on Australiassa. ” Mitä nyt häntä häiritsemään. Hänhän lomailee. ”

Yöllä olin pelännyt koko ajan isän puolesta. Näin painajaisia. Danny oli etsinyt yöllä Kalevia, mutta mitään elonmerkkejä ei näkynyt isästä. Koska isämme ei osannut laittaa ruokaa, ja minä olin perinyt hänen huonot ruuanlaittotaitonsa, oli vain Danny ainut joka osasi tehdä jotain murkinaa päiväksi, mutta olimme käyneet silti lähes joka päivä kolmestaan ravintolassa syömässä, tai isän lempiravintolassa syömässä. Siellä työskentelevä Nea jutteli aina meille, ja joskus kävimme vain häntä katsomassa. Nyt ei ollut isää kotona. Tällä viikolla hän oli ollut joka päivä kotona, mutta seuraavalla viikolla hän menisi töihin... Jos löytyisi edes.

 

Lunta satoi. Pakkasta oli vähän. Taivas oli harmaa, eikä sumussa nähnyt mitään.

Olin kävelemässä Fifin kanssa ulkona. Danny oli soittanut ravintolassa olevalle Nealle ja kertonut isästä.

Koira tallusteli ja nosteli jalkojaan lumihangessa. Kadulla ei oltu aurattu yön aikana tullutta lunta vielä pois. Sitten edessäni lumi pöllysi, kun joku tuli auraamaan tietä. Hyppäsin Fifi kainalossa lumihankeen. Minua ei ilmeisesti nähty.

Pienen hetken kuluttua mietin, minne suuntaan liikun. Allani oli lunta, sivuilla ja päälläni. Tunsin pienen koiran vikisevän kainalossani peloissaan.

Nousin ylös ja olin aivan lumessa. Nousin ojasta takaisin metsänvieressä olevalle pyörätielle ja laskin koiran maahan. ” Jatketaan matkaa. ” Sanoin Fifille. Minua vastaan käveli mies, jolla oli joku terrieri mukana ja salkku.  Fifi painautui jalkojani vasten ja murisi vastaantulijaa.

” Hei, annetaan näiden vähän nuuskia toisiaan. ” Mies sanoi rennosti ja laski koiransa vapaaksi.

” Ehkä ei.. ” Mutisin epävarmana ja lähdin tallustelemaan pois päin.

” Odota ! Saanko sun puhelinnumeron ? Olen Mikko ja asun tuossa parin.. ”

” Et. En anna tietojani tuntemattomille. ” Keskeytin Mikoksi esittäytyneen puheet.

 

Olin ylittämässä tietä. Kännykkä pirahtaa soimaan ja näytössä lukee Danny soittaa.

” Hei, Danny. ” Vastaan.

” Kalevi löytyi ja on parhaillaan lääkärissä ensiapu puolella. ” Hän kertoi tyynenä.

” Mitä ?! Mitä on tapahtunut ? ” Hätäännyin ja juoksin tien ylitse.

” Isä on aivan kunnossa. Eilen illalla hän oli keittämässä teetä ja poltti kätensä ja meni lääkäriin.. ”

Danny selitti ja sanoi : ” Haemme hänet sieltä pois, koska Kalevi ei voi ajaa autoa ja rahapussi sekä kännykkä ovat kotona, niin ei taksiakaan saa hankittua. ”

” Sopii minulle hyvin. Otammeko Fifin mukaan ? ” Kysyin.

” Joo. Nea lupasi heittää meidät sinne, koska hän joutuu menemään sairaalaan päivystämään. ” Nea on ravintolan lisäksi sairaalassakin välillä töissä ja on kuulemma päivystysvuorot jatkuneet joulusta saakka, mutta tänä vuotena silti ensimmäinen kerta, kun joutuu menemään sinne. Olisi hienoa olla sairaalassa töissä, mutta en haluaisi silti nähdä verta joka puolella.

 

Parin tunnin päästä kotona

” Olisin soittanut, jos puhelin olisi ollut mukana, mutta en pystynyt miettimään muutakaan, kuin lääkäriin äkkiä. ” Isä kertoi kotona, kun istuimme kaikki olohuonene sohvalla.

” No onneksi nyt kaikki on taas hyvin. ” Sanoin hyvilläni.

” Huomenna menen töihin. Luoja meitä kiittäkööt, kun pomoni tuli siihen samaan aikaan. Onneksi hakikin sen rokotteen flunssan. Sain itse sen samalla sikainfluessan varalta. ” Isä jatkoi taas. Kalevin pomo oli hakenut lääkäristä sikarokotteen ja suostui antamaan kyydin meille kotiin. Samalla Kalevi, eli isäni sai sovittua pomonsa kanssa menevänsä huomenna töihin tekemään jotain mitä pystyi.

 

Olisin voinut halata vaikka isää ja rutistaa oikein kunnolla, mutta en tehnyt niin, koska hän näytti väsyneeltä. Pienellä vihreällä sohvalla oli leivän murusiakin, pöydät täynnä pölyä, koska kukaan ei ollut siivonnut vähään aikaan. Kalevi näytti tarkkaavaiselta. Hän mietti ja katsoi ikkunasta ulos. Pyöri ympyrää olohuoneessa ja otti kännykkänsä ja soitti jonnekkin. Näin kenelle hän soitti.    Äidille. Hän lopetti puhelun heti ja otti seuraavaksi kynän ja pienen lehtiön, johon alkoi kirjoittamaan       muistiinpanojaan. Se oli isän tapa. Aina muistiinpanot täytyi kirjoittaa ylös. Kalevi luuli minun nukkuvan Dannyn kanssa, mutta oikeasti Danny kuorsasi hiljaa ja minä katsoin isää. ” Lähdin työmatkalle rakkaat lapseni, palaan parin päivän päästä. ” Kalevi puhui itselleen ja hymyili haikeasti. ” Menen kauas, minne teidän ei pitäisi. ”

 

Näin hänen ottavan laukkunsa, joka oli märkä. Hän heitti sen roskakoriin ja avasi oven ja laittoi kiinni. Ryntäsin ikkunan luokse ja huomasin hänen kävelevän autolle päin ilman kassia. Otin eteisestä takkini ja laitoin nopeasti kengät jalkaan ja kaulahuivin kaulaani. Kuului vain pamaus ja olin vapaa, olin päässyt pois tunkkaisesta talosta.

-------------------------------------

Illalla luin kirjaa, jonka olin lainannut kirjastosta. Yön olin valvonut ja päivä oli takana. Danny teki Nean avustuksella ruokaa. ” Miksi Kalevin pitää aina lähteä työmatkoille, vaikka poltti sen kätensä pari päivää sitten ?! ” Nea raivosi.

” En tiedä. ” Danny vastasi väsyneenä itsekin.

” En ymmärrä. Kuulin aivan varmasti mitä isä puhui, ja jos sitten nukuin, sen täytyi olla todella toden tuntuista. ” Marisin ja paiskasin kirjan kannen kiinni. Päivällä olin huomannut, että minulla oli kuumetta jonka takia olin makoillun koko päivän sohvalla. Nea oli raivonnut siitä ja soittanut poliisille, koska traktori oli aurannut lumet kadulta pois, eikä edes väistänyt kun olin lenkkeillyt Fifin kanssa. Olisin voinut nukkua. Olisin voinut soittaa kitaraa. Pidin kitaran soittamisesta, mutta olin jättänyt kitaran kotiin, enkä ottanut mukaan isällemme. Olisin soittanut tämän laulun juuri nyt :

 

” Me itkimme hiljaa yksinäin,

ilosta ja surustain.

Me itkimme hiljaa kahdestain,

kun saimme löytää taas toisemme

pitkän huolen jälkeen. ”