Kolmas osa: Pimeän tien matka.

 

” Kylmä tuuli sivelee kasvojani.
Lumi tanssii ympärilläni.

Kuuntelen tuulen kuisketta.
Se kuiskii tarinoita menneistä,
lupauksia tulevasta.

kävelen hiljaa niitylle.
jäinen ruoho murskaantuu jalkoihini.

Nostan maasta valkoisen ruusun.
Sen hauraat teräleähdet tipahtelevat maahan.

Ja lumi peittää hiljaa kaiken.”

 

Kävelen isäni perässä. Hän ei tiedä mitään. Näen kuinka hän ajaa autoa. Oikaisen metsän poikki ja olen aivan jäässä. Pysähdyn kuuntelemaan, minne isä menee. Näen kuinka hän lähtee kohti merta. Näen kuinka hän pitkän matkan jälkeen kävelee jäällä. Lumi sataa hiljallein ja näen pian, että kello tulee neljä. Kävelen. Kävelen meren rantaan. Seuraan isää, mutta kun katson, minne mennyt hän on, en näe jälkeäkään. .. Hiivin hiljaa, kuuntelen elämää, kuulen kuinka joku sanoo: ” Vilna täällä, rakas mummisi, palaa kotiisi, sillä aikasi ei ole koittanut vielä ” Vilna, rakas mummini, joka oli menehtynyt aikoja sitten. Meidän suvussa me kaksi olimme ainuita punahiuksisia, ja olimme olleet kokoajan hyvissä väleissä, ja tapasimme toisiamme päivittäin. Äkkiä jossain rusahtaa ja putoan jäihin.

 

Tipun syvyyksiin, enkä tiedä minne joutunut olen. Olen aivan uudessa maailmassa, jossa kaikki on kaunista. Rei'ästä pilkistää kuun ja tähtien valo, lumihiutaleet tippuvat pintaan. Näen kuinka pakkanen nousee ja jää vahvistuu ylläni, eikä ulospääsyä ole enään, olen jäänyt loukkuun, enkä tiedä minne menen. Hengitän veden alla kuin vanha tekijä, ja olen peloissani. Palelen ja olen yksin..

 

” Saavun meren rantaan, astelen kohti isääni,

huomaan jään rusahtelevan,kohta alla putoavani.Pian korvissa helisee ja soi,en tiedä missä olen, en vain voi.

 

Pian kuulen kuin hevosen hirnunnan, näen elämäni pikakelauksena,lopulta pelkkää punaista verta, tummaa kuin musta veri kuva. ”

 

Sekaisin menee ihan näiden osien kanssa ! Tässä siis tämä osa, joka myöhästyi taas kerran..