Sori nyt vaan, jos joitain ei mielitä tämä osa (itse olen pettynyt, koska tarina ei jaksa kiinnostaa enää) mutta tällein.. No lukemisiin !

 

 

Seitsemäs osa: Veneily

 

Olimme olleet muutaman päivän Dannyn kanssa kotona. Agneetta kertoi meille vasta tänään, että lähdemme venereissulle. Mukaan tulisi kuulemma hyvä ystäväni Annie, ja Dannyn ystävä Kai, sekä äidin joitain ystäviä ja muita ihmisiä. Uutisten mukaan kovat tuulet hellittäisivät ja pääsisimme turvallisesti matkaan. Lähtisimme illalla satamasta ja olisimme ' kunnon paikassa ' seuraavana päivänä. Retki kestää kuulemma neljä päivää. Äidin mukaan menemme katselemaan hienoja kallioita, sukeltelemaan.. Kaikkea emme edes tiedä.

 

Kello oli 18:58 lähtöpäivänä. Olin pakannut kaikki tarvikkeeni mustaan reppuun. Äiti olikin peruuttanut matkansa. ” Tulette sitten turvallisesti toimeen kahden? ”

” Joo. ” Vastasin Dannyn kanssa kuorossa ja rapsuttelin Faroa, koiraamme.

” Minä jään kotiin koirien kanssa ja siivoamaan tämän linnan lattiasta kattoon ” Agneeta hymyili huolestuneena : Hän ei osannut jättää minua ja Dannya kahdestaan minnekkään. Olimme joutuneet monta kertaa muistuttamaan tälläkin reissulla, että veneessä oli muitakin kuin me kaksi, mutta turhaan. Äidillä oli jääkaapissa veneretken puhelinnumero, jonne soittaa jos tuntuu siltä. Hän oli liimannut meripelastus toiminnan numeron myös muistiinsa ja meille kasan ruokaa ainakin viikoksi.

 

” Kyllähän te pärjäätte. Annie ja Kai tulevat hakemaan teidät juuri nyt Tuntihan sinne satamaan menee. ” Pian äiti hyvästeli meidät ja avasimme ulko-oven. Annie ja Kai tulivat hevoskärryillä pihaamme ja kahden hevosen kanssa. Matkasimme pientä metsä polkua pitkin satamaan, koska sieltä ei kestäisi niin pitkään hevosia ohjatessa. Oli mennyt 45 minuuttia ja olimmekin jo satamassa. Kain isä oli rannalla rantavahtina ja ratsasti hevosensa kotiin paikanpäältä. Juttelimme niitä näitä kavereidemme kanssa ja astuimme valkoisen veneen kyytiin. Vene oli sen verran iso, että siellä oli kaksi isoa paikkaa, jonne pääsi nukkumaan, yksi keittiö ja ” olohuone ”. ” Laivan kannelle pääsi myös. Pelasimme Dannyn, Kain ja Annien kanssa korttia kunnes silmät alkoivat lupsua. Lähdimme nukkumaan laivan kannelle pehmeälle siniselle sohvalle.

 

” Aretha.. ” Annie kysyi ja haroi pitkiä vaaleita hiuksiaan.

” Niin? ”

” Paljon kello on ? ”

” Öö.. Kröhöms.. Missäs minun kello on ? ”

” Jätitkö sen kotiin? ” Annie huolestuneen näköisenä lopetti hiustensa haromisen.

” En, otin sen kyllä mukaani, se on kadonnut.. Pudonnut ranteestani.. ”

” Arvaa missä se on ” Annie nauroi.

” Sinulla ?! ” Ärähdin ja etsin kuumeisesti missä Annie oli.

” AHHAAAA, etkö oikeasti löydä MINUA MISTÄÄN! ” Annie nauroi vielä kovemmin ja tuli luokseni.

” Annie! Olit toisella puolella venettä ”

” Kyllä! Kellosi on koko ajan ollut nenäsi edesssä, laitoit sen ennen nukkumaan menoa lattialle, ja katso : Siinähän se vieläki on ”

” Äh, ” murahdin ja katsoin kelloa. Se oli kohta kaksi yöllä.

 

 

Matkustus oli mennyt yllättävän nopeasti. Yhdeltä toista söimme aamupalaa. Mandariinia ja kaikki saivat kaksi sämpylää, sekä vettä. Sitten eräs veneretken ohjaaja Mike kuulutti äänellään meille tämän päivän ohjelman :

 

” Noniin ,tervetuloa kaikki tänne neljänpäivän veneretkellemme. Jokaisena aamuna kerron teille tässä kuulutuksessa mitä teemme päivällä. Meitä on yhteensä kaksi venettä täällä näin, kuten varmaan huomasittekin, että todella inhottavaa nukkua samassa tilassa ja syödä pienessä tilassa, vesisateellakin olisi se todella ärsyttävä. Toinen vene on vasemmalla puolellamme, samanlainen kuin tämäkin. Meitä on yhteensä kaksikymmentä, joten puolet menee toiseen ja puolet jää toiseen, eli kymmenen iloista matkaajaa vaihtaa venettä rauhallisesti tavaroitaan kantaen heti kun ovat syöneet. Kaikki alle 18 – vuotiaat jäävät tähän veneeseen, ja heitä taitaakin olla vain neljä.. Kyllä tämä nelikko jää tähän veneeseen... ” Mike kertoi myös tästä vene tapahtumasta, kunnes alkoi kertoa mitä teemme tänään : ” Nyt on kahdessa veneessä porukkaa. Meitä on niin paljon, ja sen takia emme tee samoja asioita samaan aikaan, mutta tänään on poikkeus, koska matkasimme koko yön. Tänään otetaan aurinkoa, uidaan ja tietenkin levätään. Huomenna sitten tiedossa on toisella veneellä sukellusretki, jota ennen vasta-alkajat opetetaan sukeltamaan, toinen vene sitten tekee maisema-retken. Tuolla kaukana on eräs kiva paikka, jonne molemmat pääsevät. Sitten ylihuomenna toinen vene tekee taas sen maisema jutun ja toiset sukeltavat.. Kiitoos. ”

 

Olimme nytten sukeltamassa, kun meidän veneessämme oli sukellusretki. Me kaikki olimme tästä veneestä aikaisemmin sukeltaneet, joten pääsimme sukeltamaan. Minä ja Annie kuitenkin jäimme vain pienille alueille sukeltamaan, koska emme uskaltaneet mennä pidemmälle. Pian kuitenkin minä lähdin sukeltamaan paaljon pidemmälle ja Annie tapasi jonkun naapurinsa, joten hän jäi tämä kanssa rupattelemaan. Pinnan alla kaikki näytti paljon oudommalle kuin silloin,kun asuin täällä. Huomasin että en pystynyt hengittämään täällä. Sukelsin aivan pohjassa, missä ei ollut mitään. Sitten huomasin ruusun. Katsoin ympärilleni ja näin Unisadun. ” Unisatu! Unisatu! ” Hevonen pysähtyi vedessä ja ihmetteli mistä kutsu tuli. ” Aretha täällä! ” Huusin ja hevonen huomasi minut ja laukkasi minua kohti. ” Aretha, mitä sinä teet täällä ? ” Hevosen selässä oleva Emilie kysyi. ” Tulimme sukeltamaan tänne. Olen aivan yksin nytten. ” Sanoin ja hymyilin.

 

” Onko jalkasi parantunut jo, kun tulit tännekkin ? ” Emilie kysyi ja katsoi jalkaani.

” On, on, se parani heti yöllä.. Näköjään. En edes muistanut sitä. ”

” Se on hyvä juttu. Me lähdemme nyt muualle, ” Emilie sanoi ja otti ruusun mukaansa ja ratsasti pois: ” On pakko lähteä, etteivät muut huomaa meitä ” Hän virnisti ja pian en nähnytkään heitä. Annie sukelsi luokseni ja näytti sormella, että menemme pintaan.

 

Nostin maskin naamaltani ja haukoin henkeäni.

” En nähnyt kertaakaan että olisit liikkunut sieltä pohjasta minnekkään! Et noussut ottamaan happea , sinullakaan ei ole happipulloa. ” Annie ihmetteli pinnalla.

 

” En ottanutkaan, kun.. Kun ei tarvinnut.. ” Mutisin ja sanoin lähteväni sukeltamaa uudestaan. Asetin maskin naamaani ja uin syvemmäs Annie vieressäni.

Annie sukelsi meren pohjaan ja tutki jotain ruskeaa arkkua. Uin hänen luokseen ja ihmettelimme sitä yhdessä. Sitten kuulimme kiljaisun.

 

” Rose! Älä mene sinne Rose ! ”

” Hope, älä pelkää, katson vain miten sukeltajalle on käynyt. ”

” Hänen on pakko olla joku.. ” Sitten äänet katosivat ja nousin välittömästi pintaan. Katsoin missä olin, näin veneet aika lähellä. Katsoin läheisen kiven luokse ja näin siellä jotain punaista.

Annie hyppäsi nenäni eteen ja lähti uimaan veneitä kohti.

 

” Minne sinä menet ? ” Kysyin ja yritin uida hänen peräänsä.

” Kuulit varmaan ne huudot! Kun ne kaksi keskustelivat jossain ! ” Annie huusi ja ja minä uin hänen perässään, mutta vajosin pinnan alle yks kaks.

 

” Aretha! Huomasin, että joku kuuntelee meitä ja se olitkin sinä ! ” Tyttö oli Hope.

” Mitä te teette täällä? ”

” Tulimme sukeltamaan tänne. Myrsky on tulossa, se myrsky minkä piti tulla vuosia sitten. Nyt se tulee entistä pahenpana! ” Hope sanoi ja katosi jonnekkin. Minä nousin pintaan ja uin veneen luo. Nousin rappusia pitkin kannelle ja röhähdin istumaan..