Viides osa: Unisatu ja Mustaruusu

 

” Täällä jään alla, kauneimmalla maalla,

Katson kauas kaukaisuuteen, tulette uniini uudestaan,

Täällä jään alla, maisemat täyttyvät jäävuorilla,

Siitä suojan saan minä kahdelta pahalta. ”

 

Kaksi hevosta.. Toinen valkoinen ja toinen musta..

Aivan vieraita minulle, mutta minä olen niille tuttu.

Ne puhuvat kuin ihmiset, näyttävät hevosilta, joilla on siivet..

 

Ne ovat niin outoja.

Ne esittäytyivät minulle

 

” Olen Unisatu, ja tuo tuossa on Mustaruusu ”

 

Nyt ne ovat minun ystäviä ja johdattavat minut jäävuoren luokse, vaikka niitä ei täällä päin pitäisi edes olla. Olenhan minä edelleen Suomenlahdessa, olin kysynyt kahdelta kaverilta.

” Olet pinnan alla, jossa kaikki on mahdollista. Tätä ei kukaan löydä! ”

” Miten minä sitten löysin ? ” Kysyin ja pitelin kädessäni valkoista ruusua.

” Olet villi ja vapaa. Saat tehdä mitä ikina haluat. Sinun mummisi, Vilnakin on täällä. Haluatko nähdä hänet ? ” Unisatu pölpötti innoissaan.

” Hän on kuollut, muistan kuinka hänen hautajaisissa laulettiin laulua ” Täällä pohjantähden alla. ” Itse olin vielä laulamassa ja hyvästelemässä hänet. ” Nyt tämä kaksikko ei sanonut mitään, joten jatkoin uimistani.

 

Kaksi hevosta olivat kertoneet kaiken.

Ihmettelin miten he tiesivät kaiken.

 

” Elät kahdessa maailmassa. Maalla ja vedessä. Tai sitten meressä, miten haluat sanoa. Samaan aikaan voit olla nytten omassa kodissasi tekemässä jotain ja samalla täällä meidän luona. Sait Vilnalta, mummiltasi olennon, joka suojelee sinua kaikkia vaaroja vastaan. Mutta se on vasta pikkuinen vauva. Pieni hylkeen poikainen. Sen takia meidän täytyy suojella sinua. Ja sen takia me tulimme luoksesi. Tiedätkö nyt mitä tarkoitan ? ” Valkoinen hevonen kysyi. Nyökkäsin hiljaa.

Mustaruusu, se musta hevonen jatkoi toisen perään: ” Nyt olemme osa sinua. Olemme lähettäneet erään toisen elämään maan päällä niin, että sinä olet siellä ja täällä. Olet oikea Aretha. Toinen Aretha on se toinen, jonka lähetimme sinne. Se voi vaarantaa ehkä isäsi hengen, mutta ei siitä ole vaaraa hänelle. Hän voi ehkä uida jonnekkin kauas. Eihän edes huomaa, että tulee tänne luoksemme. Hän ei tiedä, että hänelläkin on oma suojelija. Kai sinä siis olet viisaampi kuin isäsi. ” Hevonen hirnui. Se kuulosti lähinnä nauramiselta, kamalalta räkätykseltä, mutta olin edelleen hämilläni. Kaksi hevosta katosivat kuin tuhkatuuleen. Kuulin ärsyttävää ääntä. Joku ajoi laivalla ja se rikkoi jäät. Uin nopeasti syvältä kohti veden pintaa, en halunnut jäädä outoon maailmaan, johon en kuulunut. Uin niin nopeasti kuin pystyin, mutta en päässyt eteen päin. Joku veti minua taakse päin.

 

” Ja täällä jään alla minä tulen, minä lähden

Ja vain jään alla pystyn olemaan oma itseni,

 

Täällä jään alla, murheita on laulajalla,

Täällä kuu valaisee kaiken yöllä,

Täällä jään alla, minua ylös pintaan päästetä ei,

Ja tunteet saa voittamalla, joka repii koko sydämen ”

Anteeksi rakkaat lukijat, ymmärrän jos näitä osia ei enää lueta, kun huhtikuussa viimeeksi päivittelin tätä. Nyt on ollut yksinkertaisesi kiireitä! Seuraava osa tulee heti, kun tähän osaan on tullut kolme kommenttia. Jos kommentteja ei tule, ei sitten uutta osaakaan. Ihan teistä lukijoista kiinni seuraava osa..